Miten kasvihuone sijoitetaan pihalle oikein parhaan sadon saamiseksi?

Kasvihuoneen sijoittaminen tontille on tärkeä päätös, joka vaikuttaa suoraan tulevaan satoon. Kun tavoitteena on kasvattaa mehukkaita tomaatteja, rapsakoita kurkkuja ja tuoreita yrttejä, huolellinen esisuunnittelu säästää monelta harmilta. Oikea sijoituspaikka takaa, että kasvit saavat tarpeeksi valoa ilman, että lämpötila nousee liian korkeaksi tai kylmät tuulet pääsevät jäähdyttämään rakenteita.

Laadukkaat ja kestävät kasvihuoneet tarjoavat kasveille suojaisan kasvuympäristön. Paraskaan rakenne ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, jos se pystytetään pihan pimeimpään nurkkaan tai alttiiksi voimakkaille tuulille. Sijoituksessa on otettava huomioon auringon kulku eri vuorokauden- ja vuodenaikoina, tontin maaperä, olemassa olevat puut ja rakennukset sekä arjen helppous, kuten kastelun ja huollon vaivattomuus. Kun nämä asiat huomioidaan, kasvit voivat hyvin ja viljelijä saa nauttia runsaasta sadosta pitkälle syksyyn.

Auringon kierto ja ilmansuunnat – Valon maksimoiminen ilman paahtumista

Kasvihuoneen ensisijainen tehtävä on kerätä talteen auringon valoa ja lämpöä. Valon määrä vaikuttaa suoraan kasvien yhteyttämiseen. Riittävä valo tuottaa suurempia, maukkaampia ja ravinteikkaampia vihanneksia. Jos valoa on liian vähän, kasvu hidastuu, varret venyvät honteloiksi ja sato jää vaatimattomaksi.

Sijoittamisessa ilmansuunnilla on suuri merkitys, ja valinta riippuu pitkälti siitä, mihin aikaan vuodesta ja miten aktiivisesti kasvihuonetta käytetään:

• Itä-länsisuuntainen harja (päädyt itään ja länteen): Jos tarkoituksena on aloittaa esikasvatus ja viljely mahdollisimman varhain keväällä ja jatkaa sitä myöhään syksyyn, tämä on erinomainen suuntaus. Tällöin kasvihuoneen pitkä sivu on suunnattu suoraan etelään, jolloin se hyödyntää matalalta paistavan kevät- ja syysauringon parhaalla mahdollisella tavalla. Sisätila lämpenee nopeasti, mikä helpottaa viljelyä viileinä kausina.
• Pohjois-eteläsuuntainen harja (päädyt pohjoiseen ja etelään): Tämä suuntaus toimii loistavasti, kun viljely keskittyy puhtaasti kesäkuukausiin. Tässä asennossa aamuaurinko lämmittää tilan nopeasti yön jäljiltä, mutta keskipäivän kuumin paahteinen valo ei kohdistu suoraan pitkään sivuun, mikä ehkäisee sisälämpötilan kohoamista haitallisen korkeaksi. Iltapäivän ja illan lempeämpi valo puolestaan pitää huoneen lämpimänä pitkälle yöhön.

Optimaalisessa tilanteessa kasvihuone saa suoraa valoa aamusta alkaen, jotta yön aikana lehdille tiivistynyt kosteus kuivuu nopeasti. Tämä ehkäisee tehokkaasti haitallisten home- ja sienitautien leviämistä. Keskipäivän kuumimpina tunteina kevyt, niin sanottu vaeltava varjo – esimerkiksi lehtipuun siivilöimä valo – auttaa kasveja, sillä se estää lehtien palamisen ja liian voimakkaan haihtumisen.

Tuulensuoja ja mikroilmasto – Tasainen lämpötila suojaa kasveja ja säästää energiaa

Tuuli on usein kasvihuoneviljelyn huomaamaton häiritsijä. Vaikka kasvihuone on suljettu tila, voimakas ja jatkuva tuuli viilentää sen rakenteita ja pintamateriaaleja erittäin tehokkaasti. Siksi sisälämpötila laskee nopeasti varsinkin keväisin ja syksyisin, ja kasvien kasvu saattaa pysähtyä viileyden vuoksi. Tasainen ja lämmin mikroilmasto on edellytys lämpöä rakastavien lajien, kuten tomaattien, chilien ja munakoisojen, viihtymiselle ja sadontuotannolle.

Sijoittamalla kasvihuone tuulelta suojaisaan paikkaan saavutetaan useita tärkeitä hyötyjä:

• Pienemmät lämmityskulut: Jos kasvihuonetta lämmitetään alkukeväästä esimerkiksi sähkölämmittimellä, tuulensuoja vähentää energianhukkaa merkittävästi, mikä näkyy suoraan pienempänä sähkölaskuna.
• Parempi kosteustasapaino: Tuulisella paikalla ilma vaihtuu hallitsemattomasti pientenkin rakojen kautta, mikä kuivattaa kasvihuoneen ilmaa. Monet hyötykasvit tarvitsevat korkeaa ilmankosteutta kasvaakseen optimaalisesti ja kehittääkseen meheviä hedelmiä.
• Rakenteiden kestävyys: Suomessa myrskyt ja kovat tuulenpuuskat voivat rasittaa kasvihuoneen runkoa ja paneeleita. Kun sijoituspaikaksi valitaan tontin suojaisin kohta – esimerkiksi pensasaidan, puuaidan tai asuinrakennuksen luoma katve – tuulikuorma jää murto-osaan verrattuna täysin avoimeen tonttiin.

Kasvihuonetta ei kuitenkaan pidä sijoittaa liian lähelle suuria puita tuulensuojan toivossa. Vaikka puut antavat suojaa, ne voivat aiheuttaa muita haittoja. Puista tippuva siitepöly, lehdet ja neulaset likaavat katon nopeasti, mikä heikentää valonläpäisyä ja pakottaa pesemään laseja jatkuvasti. Lisäksi kovat myrskyt voivat katkoa oksia, jotka vaurioittavat katon herkkää rakennetta.

Maaperä, tasaisuus ja salaojitus – Vakaa pohja ehkäisee vaurioita

Kasvihuoneen sijoituspaikkaa valitessa maanpinnan muodot ja maaperän laatu ovat ratkaisevassa asemassa. Rakennuksen alle tarvitaan tasainen ja riittävän kantava pohja. Jos maaperä on kovin savinen tai altis roudalle, maa elää voimakkaasti vuodenaikojen vaihdellessa. Tällöin runko voi vääntyä, lasit haljeta tai ovet ja tuuletusluukut voivat alkaa jumittaa. Huolellinen esityö takaa sen, että ovet avautuvat sujuvasti vuodesta toiseen ja rakenne pysyy turvallisena.

Myös salaojituksen ja vedenpoiston toimivuudesta on varmistuttava ennen pystytystä. Rakenteiden alle tai välittömään läheisyyteen ei saa kertyä seisovaa vettä. Liiallinen märkyys vaurioittaa perustuksia ja lisää sisätilojen kosteutta, mikä altistaa kasvit homeelle ja taudeille. Maanpinnan tulisi mieluiten viettää hieman poispäin rakennuksesta, jotta sadevedet ohjautuvat luonnollisesti loitommalle.

Saavutettavuus ja arjen helppous – Vesi ja sähkö lähellä helpottavat hoitoa

Yksi tyypillisistä virheistä on sijoittaa kasvihuone liian kauas asuinrakennuksesta tai pihan kulkureiteistä. Vaikka syrjäinen paikka saattaa tuntua hyvältä ajatukselta maiseman kannalta, käytännössä se vaikeuttaa päivittäistä hoitoa. Jos kasteluveden joutuu kantamaan pitkiä matkoja painavilla kannuilla, kasteleminen käy raskaaksi. Vesipisteen tai sadevesitynnyrin sijoittaminen aivan rakennuksen läheisyyteen säästää aikaa ja vaivaa joka päivä.

Sähkön saanti kasvihuoneeseen on toinen arjen mukavuutta lisäävä tekijä. Sähkön avulla tilaan voidaan asentaa automaattiset kastelujärjestelmät, jotka huolehtivat kasveista lomamatkojen aikana, tai pienet lämmittimet, jotka suojaavat arat taimet kevään äkillisiltä yöpakkasilta. Jos kiinteää sähkölinjaa ei ole mahdollista vetää, automaattisesti toimivat, vahapatruunoihin perustuvat tuuletusluukun avaajat ovat korvaamaton apu. Ne toimivat täysin ilman sähköä pelkän lämpölaajenemisen avulla ja avaavat kattoikkunan silloin, kun sisälämpötila nousee liian korkeaksi, suojaten kasveja paahtumiselta.

Naapurit ja rakennusmääräykset – Sujuvaa yhteiseloa ja lupien huomioiminen

Ennen lopullista pystytystä on tärkeää selvittää oman kunnan rakennusjärjestys ja mahdolliset kaavamääräykset. Vaikka pienet, kevytrakenteiset kasvihuoneet eivät useimmissa kunnissa vaadi varsinaista rakennuslupaa, toimenpideilmoitus tai suullinen lupa saattaa silti olla tarpeen. Määräykset vaihtelevat suuresti paikkakunnittain, joten asioiden varmistaminen etukäteen säästää ikäviltä yllätyksiltä.

Erityisen tarkkana on oltava tontin rajojen kanssa. Yleisen säännön mukaan rakennelman on sijaittava vähintään neljän metrin etäisyydellä naapurin rajasta. Jos tämä etäisyys alittuu, pystyttämiseen tarvitaan aina naapurin kirjallinen suostumus. Ystävällinen keskustelu ja suunnitelmien esittely naapurille jo hyvissä ajoin takaa hyvät välit ja sujuvan yhteiselon jatkossakin. On myös kohteliasta miettiä, heijastaako kirkas lasipinta aurinkoa häiritsevästi suoraan naapurin ikkunoihin tai terassille.

Oikean sijoituspaikan valitseminen on perusta sille, että viljely onnistuu ja tuottaa runsasta satoa ilman turhaa vaivannäköä. Kun valo, tuulensuoja, maaperän tasaisuus ja kulkureitit huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, kasvihuoneesta tulee toimiva osa pihaa. Huolellisesti valittu paikka luo optimaalisen mikroilmaston, joka mahdollistaa mehukkaiden tomaattien, tuoreiden yrttien ja muiden hyötykasvien onnistuneen kasvatuksen vuodesta toiseen.